Toinen

 alku.

Milloin pääsen pääte pysäkille! Milloin tiedän minne kuulun ja missä minun pitäisi olla? Jälleen kerran olen taas tässä vaiheessa, joka kerta kun luulen tietäväni paikkani – korttipakka menee sekaisin. Pitäisikö hypätä tuntemattomaan ja aloittaa alusta vai jäädä tylsään arkiseen ja turvalliseen ympäristöön. Olenko kuvittelut liikoja itsestäni esim. Onko minulla on oikeus vaatia itselleni parempaa ja uskoa että minulla on suurempi merkitys kuin olla hesburgerin kassalla ja ottaa semmoisen miehen jota ei rakasta mutta ei tarvitse olla yksin loppu elämää?  Pitäisikö tyytyä siihen mitä on jo? Iso ääni pääni sisälläni huutaa ettei minun pitäisi vaan pitäisi vaatia itselleni parempaa eikä tyytyä B-luokkan makkaraan vaan A-luokkan makkaraan! Mutta aina voi saada siipensä ja pettyä pahasti niin pahasti ettei pääse ylös!Sitä jos mitä pelkään. Että kaikki hajoaa - minä hajoan… On niin paljon menetettävää ja niin paljon kokematta ennen kaikkea niitä hyviä kokemuksia. Joskus pitää päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta että voi jatkaa haluamaansa elämäänsä....................................................................................................................................................ÄÄäääh antaa olla!!